Työvoimatoimiston Naiset

Seesteinen perjantaiaamu valkeni kirkkaana polttaen krapulasta kärsiviä valonarkoja verkkokalvojani. Eilinen Royal Dutch -kaljakori aiheuttaa näemmä ihanan pehmeän humalatilan lisäksi näitä hieman epämiellyttävämpiä oloja. Päätä ei onneksi jomota, alapäässä sen sijaan tuntuu tuttua painetta. Oloani ei ollenkaan helpota se viiltävä tosiasia, että kaveri on jyystänyt baarista bongaamaansa horopersehuuhkajaa valehtelematta koko yön. Tämä tosielämän antisankari paukutti horoaan keittiön pöydällä, saunassa, eteisen seinänaulakkoa vasten ja sängyssä. Minun sängyssä, totta kai. Lupasin hakata hänet, koska symbioosiimme kuuluvia jälkiliukkaita ei kuulunut, tai kuului, mutta ei näkynyt. Suurimmasta vihanpuuskastani toivuttuani, Buranaa lattialla nukutun yön aiheuttamaan niskasärkyyn syödessäni, tunsin äkisti vastuun raskaan taakan kolkuttavan omatuntoani. Tänään olisi edessä joka kuukautinen välttämätön paha eli työppärireissu.



Katsoin kelloani ja totesin jo olevani auttamattomasti myöhässä. Juoksin linja-auto asemalle. Oksensin. Tunsin elämäni virtaavan joen lailla silmieni edestä. Totesin vastuun olevan vain elämää ja pala oksennusta kurkussa. Kaikki ihmiset tuntuivat tuijottavan minua kuin olisin jotain tyhmää tehnyt. Tai sitten se johtui siitä, että minulla oli eriparin kengät. Pillu mielessä, kaikki pielessä, taas vaihteeksi. Linja-auto saapui. Se näytti lentävän. Bussimatka meni kuin horroksessa. Perille päästyäni tunsin oloni erittäin huonoksi. Päästyäni työvoimatoimistoon tunsin oloni hieman paremmaksi. Varsinkin, kun pääsin omalle “ohjaajalleni”. Hän oli noin 40-vuotias, erittäin seksikäs nainen. Hän kyseli kuulumisiani ja jostain kumman syystä avauduin hänelle kaikesta, naisista, elämästä ja oluen ihanuudesta.



Hän kurottautui eteeni paljastaen ihanat rintansa kiimaisten silmieni iloksi. Kaluni koveni hetkessä. Panetti kuten krapulassa yleensä. Hän sanoi minulle, että voisi ottaa suihin, ei muuta. Ajattelin, että tietenkin pikku blowjob kelpaa, mutta ilman pillua en poistuisi. Hän avasi hellän ronskisti erittäin tottunein ottein housuni ja otti kaluni kokonaan ihanan lämpöiseen suuhunsa. Tunsin nuo ihanat huulet kaluni varressa. Nuo ihanat huulien hyväilyt saattoivat minut katatonisen euforiseen tilaan. Hän lutkutti minua kuin ei olisi ennen munaa nähnytkään. Eikä olekaan, ei tällaista mahtimelaa, jota sankari käyttelee taidokkaasti kuin unelmien prinssi. Kiimoissani purkauduin tuohon ihanaan hampaiden valtakuntaan, kielen kostea kosketus terskani päässä tuntui jumalalliselta. Tuon suun kutsu oli kuin laulua kristallisissa luolissa. Halusin pillua. Enemmän kuin koskaan ennen.



Olin valmis vaikka persereikää nuolemaan. Onnekseni tämä jumalainen kiimapillu sanoi: “pane mua vitusti, viel on puol tuntia sun aikaa jäljellä”. Laskin sekunteja yhteen kuin lukion pitkän matematiikan opiskelija ja totesin, että puolessa tunnissa on tuhottu valtakuntiakin. Puoli tuntia ihanaa panoa on aina puoli tuntia ihanaa panoa. Tämä logiikka on viiltävän pettämätön. Työnnyin hänen neitseelliseen pilluun uudestaan ja uudestaan, himoni oli hallitsematon. Hänen tiukka reikä rukoili armoa jo kauan sitten unohdetuilta jumalaolennoilta. .Jeesus., hän sanoi ja erosi kirkosta. Sen pienen, muutaman hassun hetken kestävän, toimenpiteen jälkeen jatkoimme keskeytynyttä aktiamme. Hänen häpyhuulensa, jotka olivat kuin norsun lerpattavat korvat, tuntuivat tanssivan ripaskaa Steven Seagalin tahtiin. Hänen klitoriksensa oli kuin villi ruusu, yhtä punainen, mutta ei niin piikikäs.



Jatkoin hänen villiruusupusikon harventamista mahtiviikatteellani. Lerpattavat häpyhuulet saivat vereni kiehumaan kiimasta, tahdoin vain ahmia suuhuni nuo lerpakkeet. Otin hänet seinää vasten. tikkasin häntä kuin pieni kaniinieläin. Pahaksi onneksemme valokatkaisin sattui olemaan juuri hänen tiukan perseensä kohdalla. Valot välkkyivät kuin diskon strobovalot ikään. Onneksi en ole epileptikko. Kuin keinosiementäjä kylvin häntä hänen tiukkaan, odottavaan vaginaan. Pillun tiukassa puristuksessa tunsin siemeneni lähtevän liikenteeseen. Purkauduin häneen huutaen. Puhelimeni alkoi soida ja heräsin linja-autosta sen tullessa juuri työvoimatoimiston vastapäiselle bussipysäkille. Alkoi ahdistaa, tuumasin, että vitut. Menin Ärrälle hakemaan korin keskiketterää pahimpaan krapulapanetukseen. Normipäivä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s